Kolmen vuosikymmenen aikana teknologia, projektit ja toimintaympäristö ovat muuttuneet valtavasti. Yksi asia on kuitenkin pysynyt ennallaan: projektipäällikkömme Tapio Helinin kiinnostus tekniikkaan, ongelmanratkaisuun ja työn jatkuvaan kehittämiseen. Tänä vuonna juhlistamme Tapion 30-vuotista työuraa Urakointiasennus M. Rautio Oy:ssä. Pitkän ja ansiokkaan työuran kunniaksi meillä oli ilo luovuttaa hänelle Suomen Yrittäjien ansioristin timanttiristi.

Jos joku kysyy Tapio Heliniltä, mitä hän tekee työkseen, vastaus ei ole yksinkertainen.

– Sotkeudun melkeen kaikkeen, paitsi oman palkan maksamiseen, hän naurahtaa.

Lähes 30 vuotta yrityksessä työskennelleelle projektipäällikölle työnkuva on rakentunut vähitellen yrityksen kasvun mukana. Kokoonpanotyöstä on vuosien varrella siirrytty projektinhallintaan, laatuasioihin, tarjouslaskentaan, hankintoihin ja hitsauskoordinaattorin tehtäviin. Yksi asia on kuitenkin pysynyt ennallaan: kiinnostus tekniikkaan.

– Oon ollut sairaalloisen kiinnostunut tekniikasta varmaan sikiöiästä asti. Tekniikkaan liittyvä moottorimies, oon höpöttänyt pienenä, kun on kyselty haaveammattia.

Vuonna 1996 Tapio tuli yritykseen kiireavuksi kokoonpanotöihin aikana, jolloin yritys rakensi lähes yksinomaan siltoja, mutta vuosien myötä työnkuva kasvoi vähitellen nykyiseen laajuuteensa. 

– “Siihen aikaan oli kunnia, kun oli töitä.”

Lähes kolmen vuosikymmenen aikana sekä yritys että työ ovat muuttuneet paljon. Ensin kaikki projektit hoidettiin puhelimitse, piirustukset olivat paperisia lakanoita ja faksi oli arkipäivän tärkeimpiä työkaluja. Sittemmin työ on muuttunut lähes kokonaan. 

– Tekniikka on muuttunut eniten. Fysiikan lait eivät.

Nykyisin piirustukset avautuvat kolmiulotteisina tietomalleina ja projektit ovat kasvaneet. Vuosituhannen vaihteessa meluesteistä tuli uusi merkittävä osa yrityksen toimintaa. Aluksi mukana oli myös omaa suunnittelua, jonka suunnittelunohjauksessa Tapio oli mukana. Vuonna 2011 yrityksen kasvu jatkui Viron yhtiön perustamisen myötä, mikä näkyi myös organisaation arjessa. Kasvun myötä myös vastuut muuttuivat.

– Ennen vastasin enemmän tuotannosta. Nyt ostot, järjestely ja laatu ovat nousseet eri tavalla tehtäväksi.

Nykyään suuri osa Tapion työstä tapahtuu tietokoneen ääressä.  Valmiiden projektien toteutukset näkyvät teräsrakenteina, siltoina tai meluesteinä. Sitä ennen tehdään kuitenkin paljon työtä, joka jää helposti näkymättömäksi. Projektien koordinointi, dokumentointi ja laadunhallinta eivät juuri näy ulospäin, mutta niiden vaikutus näkyy koko projektissa.

Työhön kuuluu jatkuvaa perehtymistä alan normeihin ja standardeihin, sekä niiden muutoksiin ja soveltamiseen. Pitkän kokemuksen merkitys näkyy ennen kaikkea kokonaisuuksien hahmottamisessa.

– Suurin osa työstäni on sellaista, mitä muut ei huomaa, Tapio huomauttaa. Työtä, joka ratkaisee monen työmaalla näkyvän onnistumisen jo paljon aikaisemmin.

“Jos tehtäis samaa pyörätelinettä vuodesta toiseen, niin varmasti mielenkiinto loppuis.”

Työ vaatii hänen mukaansa ennen kaikkea ongelmanratkaisukykyä. Jokainen projekti on erilainen, mutta vuosien aikana kertynyt kokemus auttaa tunnistamaan, mitä aiemmin opitusta voidaan soveltaa seuraavaan haasteeseen. Sen hän on huomannut hyvin erilaisilla työmailla vuosien varrella.

Uumajan siltaurakassa myös projektin dokumentointi tehtiin englannin ja ruotsin kielellä, josta tuli henkilökohtaista kiitosta Ruotsin liikennevirastolta. (Tapio puhuu työnsä puolesta englantia, ruotsia ja saksaa, vaikka kuvaileekin kielitaitoaan vaatimattomasti ”ei mitään fluenttia”.)

Redin infratyömaalla mieleen painui hetki, kun

 “- Isoja ja raskaita teräsrakenteita sovitettiin paikoilleen ympäristössä, jossa tilaa oli postimerkin verran.”

Mansikkakosken vanhan rautatiesillan korjaus jäi Tapion mieleen erityisesti todella tiukan aikataulupaineen vuoksi. Projektia valmisteltiin puolitoista vuotta, mutta itse toteutus oli suoraviivainen, ja aikataulusta ei voinut lipsua minuuttiakaan valtavien sakkojen uhalla.

Vaikka projektit ovat erilaisia, niissä on yksi yhdistävä tekijä.

– Tykkään tästä työstä. Jokainen projekti on omansa ja jokaisessa on omat haasteensa tavalla tai toisella. Jos tehtäis samaa pyörätelinettä vuodesta toiseen, niin varmasti mielenkiinto loppuis.

“Puhelin on helevetin hyvä työkalu.”

Tapion tyypillinen työpäivä koostuu puheluista, sähköposteista, tarjouslaskennasta, dokumentoinnista ja projektien koordinoinnista. Työhön kuuluu olennaisesti myös hitsaustoimintojen ohjaus ja laadunhallinta.

Haastattelunkin aikana puhelin soi vähän väliä. Johonkin projektiin liittyvä tieto pitää löytää nopeasti, toiseen asiaan luvataan palata iltapäivällä ja seuraava puhelu odottaa jo vuoroaan.

Puhelimen merkitys ei ole vuosien aikana vähentynyt.

– Puhelin on helevetin hyvä työkalu. Ymmärrän dokumentoinnin tärkeyden, mutta kylmissä sähköposteissa toinen ymmärtää väärin, toinen ymmärtää toisella tavalla ja toinen ei osaa pukia asiaansa sanoiksi. Puhelimitse asiat hoituu sata kertaa nopeammin ja siinä kuulee myös vastapuolen reaktion.

”Työpäivä on onnistunut, kun ihtellä on hyvä mieli.”

Kun kysyn, mikä on saanut Tapion viihtymään samassa yrityksessä kolme vuosikymmentä, vastaus ei liity vuosiin vaan työn sisältöön.

– Tykkään tästä työstä. Ei se aina herkkua ole, mutta haasteiden ratkaiseminen on palkitsevaa. 

Kun homma toimii ja yrityksen rattaat pyörivät, siitä jää hyvä fiilis. Työ ei ole pysynyt samanlaisena oikeastaan missään vaiheessa, yritys on kasvanut, vastuut ovat muuttuneet ja projektit vaihtuneet vuosien varrella moneen kertaan. Juuri se on pitänyt mielenkiinnon yllä. 

Ja ehkä juuri siinä piilee vastaus myös siihen, miksi sama työpiste on säilynyt sen 30 vuotta. Kun kysyn vielä, mistä tietää, että työpäivä on onnistunut, vastaus tulee nopeasti.

– Työpäivä on onnistunut, kun ihtellä on hyvä mieli.

Myös paikallislehti huomioi Tapion työuran, ja teki hänestä henkilöjutun. Lehtijuttu (maksumuurin takana) luettavissa: https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/tapio-helin-lahti-90-luvulla-kiireapulaiseksi-tyouraa-samassa-yrityksessa-tulee-pian-tayteen-kolme